Mahjong – säännöt, tiilet, pisteet ja pelin eri versiot

Mahjong on perinteinen kiinalainen tiilipeli, jota pelataan yleensä neljän pelaajan kesken. Pelissä yhdistellään koristeellisia tiiliä sarjoiksi ja pareiksi hieman samaan tapaan kuin korttipeleissä kerätään käsiä. Mahjong on myös yksi maailman tunnetuimmista peleistä, ja siitä on kehittynyt lukuisia alueellisia versioita sekä suosittu yksinpelattava laattapeli. Tässä oppaassa käydään läpi Mahjongin säännöt, tiilet, pisteytys ja tärkeimmät versiot niin, että pääset alkuun vaikka et olisi koskaan aiemmin pelannut.

Mikä Mahjong on?

Mahjong on neljän pelaajan tiilipeli, jossa tavoitteena on muodostaa omasta kädestä voittava yhdistelmä ennen muita. Jokainen pelaaja nostaa ja heittää pois tiiliä vuorotellen, kunnes joku saa kokoon voittokäden eli neljä sarjaa ja yhden parin. Peli yhdistää strategiaa, muistia ja todennäköisyyksien arviointia, mutta mukaan mahtuu aina myös ripaus onnea sen suhteen, mitä tiiliä muuriin osuu.

Mahjong kuuluu samaan perinteisten taitopelien perheeseen kuin monet suositut lautapelit. Pöydän ääressä pelattuna se on sosiaalinen peli, jossa vuorot etenevät ripeästi ja pelaajat seuraavat tarkasti toistensa poisheittämiä tiiliä.

Mahjong vai Mahjong Solitaire – mikä on ero?

Monille tutuin ”Mahjong” on itse asiassa Mahjong Solitaire, yksinpelattava laattojen yhdistelypeli, joka eroaa täysin alkuperäisestä nelinpelattavasta Mahjongista. Nämä kaksi peliä käyttävät samoja tiiliä, mutta niitä pelataan aivan eri tavalla, joten niitä kannattaa pitää erillisinä pelkästään nimen jakamisesta huolimatta.

• Mahjong (nelinpeli): Neljän pelaajan taitopeli, jossa nostetaan ja heitetään tiiliä, muodostetaan sarjoja ja lasketaan pisteitä. Painottaa strategiaa ja vastustajien lukemista.
• Mahjong Solitaire: Yhden pelaajan pulmapeli, jossa pelilaudalle ladotuista tiilistä poistetaan samanlaisia pareja, jotka ovat vapaana reunalta. Painottaa hahmotuskykyä, eikä siinä lasketa perinteisiä pisteitä. Jokaista asettelua ei edes voi aina ratkaista loppuun.

Tämä opas käsittelee ensisijaisesti perinteistä nelinpelattavaa Mahjongia, koska juuri sen säännöt ja pisteytys aiheuttavat eniten kysymyksiä.

Mahjongin historia ja alkuperä

Mahjong syntyi 1800-luvun Kiinassa, Qing-dynastian aikana. Peli kehittyi todennäköisesti vanhemmista kiinalaisista korttipeleistä, ja korteista siirryttiin kestävämpiin tiiliin arviolta 1800-luvun puolivälin tienoilla. Tarkkaa syntyvuotta ei tunneta, ja romantisoidut tarinat pelin tuhansien vuosien iästä tai yhteydestä esimerkiksi Kungfutseen eivät pidä paikkaansa – luotettavat lähteet ajoittavat pelin nimenomaan 1800-luvulle.

Pelin nimi kirjoitetaan kiinaksi 麻將 tai 麻雀 (máquè), joka tarkoittaa varpusta. Yhden selityksen mukaan nimi viittaa tiilten sekoittamisesta syntyvään ääneen, joka muistuttaa varpusten sirkutusta. 1900-luvun alussa Mahjong levisi Kiinasta muualle maailmaan, ja eri alueilla syntyi omia sääntöversioitaan. Siitä tuli nopeasti suosittu myös länsimaissa.

Mahjongin pelivälineet ja tiilet

Mahjong pelataan tiilillä, jotka muistuttavat hieman dominonappuloita. Täysi perinteinen kiinalainen pelisarja sisältää 144 tiiltä, kun taas japanilaisessa Riichi-versiossa niitä on 136, koska siitä on jätetty pois bonustiilet. Amerikkalaisessa versiossa tiiliä on 152, sillä mukaan kuuluu myös jokereita.

Tiilet jakautuvat muutamaan ryhmään, jotka on hyvä tuntea ennen pelin aloittamista:

• Numerotiilet (kolme maata): ympyrät eli kolikot, bambut ja merkit (wan). Jokaisessa maassa on numerot 1–9, ja kutakin tiiltä on neljä kappaletta. Numerotiiliä on siis yhteensä 108.
• Tuulet: neljä ilmansuuntaa – itä, etelä, länsi ja pohjoinen – kutakin neljä kappaletta eli yhteensä 16 tiiltä.
• Lohikäärmeet: kolme väriä (punainen, vihreä ja valkoinen), kutakin neljä kappaletta eli 12 tiiltä. Tuulet ja lohikäärmeet ovat niin sanottuja arvotiiliä.
• Bonustiilet: neljä kukkaa ja neljä vuodenaikaa eli yhteensä 8 tiiltä. Nämä löytyvät kiinalaisesta ja amerikkalaisesta versiosta, mutta eivät Riichistä.

Lisäksi pelissä käytetään kahta tai kolmea noppaa pelipaikkojen ja muurin murtamiskohdan arpomiseen. Pelipöydäksi sopii parhaiten neliön muotoinen pöytä, mutta mikä tahansa tasainen pinta käy.

Mahjongin säännöt ja pelin kulku

Mahjongia pelataan kierroksittain, ja jokainen pelikierros muodostuu useista erätasoista jaoista. Tavoite säilyy koko ajan samana: kokoa kädestäsi voittava yhdistelmä nopeammin kuin vastustajasi. Alla säännöt on jaettu vaiheisiin, jotta kokonaisuus on helpompi hahmottaa.

Pelin valmistelu ja muurin rakentaminen

Pelin aluksi arvotaan jakaja, jota kutsutaan itätuuleksi. Muut pelaajat ovat itätuulesta vastapäivään etelä-, länsi- ja pohjoistuuli. Tiilet käännetään kuvapuoli alaspäin ja sekoitetaan. Tämän jälkeen jokainen pelaaja rakentaa eteensä muurin, joka on kaksi tiiltä korkea ja 17 tiiltä leveä – bonustiilten kanssa muuri on 18 tiiltä leveä. Neljä muuria muodostavat yhdessä neliön keskelle pöytää.

Itätuuli heittää noppaa määrittääkseen kohdan, josta muuri ”murretaan”. Nopan silmäluvun avulla lasketaan, kenen muurista ja mistä kohtaa tiiliä aletaan jakaa. Riichi-versiossa muurin loppuun jätetään erillinen 14 tiilen kuolleen muurin osa, josta nostetaan korvaavia tiiliä ja käännetään esiin niin kutsuttu dora-tiili, joka voi tuoda lisäpisteitä.

Tiilien jako

Tiilet jaetaan selkeän kaavan mukaan, jotta jokainen saa aloituskätensä:

1. Itätuuli aloittaa ja nostaa itselleen kaksi tiiliparia eli neljä tiiltä.
2. Vuoro kiertää vastapäivään, ja kukin pelaaja nostaa vuorollaan kaksi tiiliparia.
3. Tämä toistetaan kolme kertaa, jolloin jokaisella on 12 tiiltä.
4. Lopuksi itätuuli ottaa vielä kaksi tiiltä ja muut yhden, jolloin itätuulella on 14 tiiltä ja muilla 13.
5. Pelaajat katsovat tiilensä ja järjestelevät ne eteensä muilta piilossa.

Pelivuoro: nosto, huuto ja poisheitto

Itätuuli aloittaa pelin heittämällä yhden tiilen pois kuvapuoli ylöspäin. Tämän jälkeen muut pelaajat voivat halutessaan ”huutaa” poisheitetyn tiilen itselleen, jos se täydentää heidän sarjaansa. Jos kukaan ei huuda tiiltä, seuraava pelaaja nostaa uuden tiilen muurista. Jokaisen vuoron päätteeksi pelaaja heittää yhden tiilen pois. Näin peli etenee ripeästi pöydän ympäri.

Sarjoilla ja huudoilla on omat nimensä, jotka toistuvat kaikissa versioissa:

• Chow (Chi): kolmen peräkkäisen saman maan numerotiilen sarja, esimerkiksi bambu 3–4–5.
• Pung (Peng): kolmen täysin samanlaisen tiilen ryhmä.
• Kong (Gang): neljän täysin samanlaisen tiilen ryhmä, jonka täydentämisestä saa yleensä nostaa korvaavan tiilen.
• Mahjong: huuto, jolla ilmoitetaan voittokäden valmistumisesta.

Voittokäsi ja pelin päättyminen

Voittokäsi eli Mahjong koostuu yleensä neljästä sarjasta ja yhdestä parista, eli yhteensä 14 tiilestä. Sarja voi olla Chow, Pung tai Kong, ja pari tarkoittaa kahta samanlaista tiiltä. Kun pelaaja saa kätensä valmiiksi, hän ilmoittaa Mahjongin, kädet tarkistetaan ja pisteet lasketaan. Jos kukaan ei saa voittokättä ennen kuin muuri loppuu, jako päättyy tasapeliin. Koko pelikierros jatkuu, kunnes ennalta sovittu pistemäärä tai jakojen määrä täyttyy.

Miten Mahjongissa lasketaan pisteet?

Mahjongin pisteytys perustuu voittokäden arvoon, ja se vaihtelee huomattavasti pelin version mukaan. Yhdessä järjestelmässä pisteitä ei lasketa lainkaan samalla tavalla kuin toisessa, joten tarkka pistetaulukko kannattaa aina katsoa juuri siitä versiosta, jota pelaat. Yhteistä kaikille on, että harvinaisemmista ja vaikeammin koottavista yhdistelmistä saa enemmän pisteitä.

Useimmissa kiinalaistyyppisissä versioissa käden arvo mitataan fan-pisteinä (hongkongilaisessa versiossa faan). Jokainen erityinen piirre – kuten lohikäärmesarja, pelkistä yhden maan tiilistä koottu käsi tai piilossa pidetty käsi – tuo lisää faaneja, ja lopullinen maksu kasvaa nopeasti faanien myötä. Hongkongilaisessa Mahjongissa voittoon vaaditaan yleensä vähintään noin kolme faania, vaikka pöydät voivat sopia myös matalammasta rajasta.

Japanilaisessa Riichi-versiossa taas käden on sisällettävä vähintään yksi yaku eli nimetty pisteytyskuvio, jotta se kelpaa voitoksi. Lisäpisteitä tuovat muun muassa dora-tiilet. Pisteytys on Riichissä selvästi monimutkaisempi kuin monessa muussa versiossa, mikä on osa pelin viehätystä kilpapelaajille. Jos vertailukohdaksi otetaan pisteiden laskenta esimerkiksi kasino-korttipelissä, Mahjongin pistejärjestelmät ovat selvästi laajempia ja porrastetumpia.

Mahjongin eri versiot

Mahjongista on kehittynyt useita alueellisia versioita, jotka eroavat toisistaan tiilten määrän, bonustiilten ja erityisesti pisteytyksen osalta. Kaikki perustuvat kuitenkin samaan perusajatukseen sarjojen ja parin keräämisestä. Seuraavassa on esitelty neljä tunnetuinta versiota sekä yksinpelattava Solitaire.

Klassinen kiinalainen Mahjong

Klassinen kiinalainen versio käyttää 144 tiiltä ja sisältää bonustiilet eli kukat ja vuodenajat. Voittokäsi koostuu neljästä sarjasta ja parista. Tämä versio toimii perustana kaikille muille Mahjong-peleille, ja sen pohjalta on luotu myös nykyaikainen kilpailusäännöstö (MCR).

Hongkongilainen Mahjong

Hongkongilainen versio on nopeatempoinen ja yksinkertaisemman pisteytyksensä ansiosta aloittelijaystävällinen. Pelisarjassa on tyypillisesti 136–144 tiiltä. Voittokädelle asetetaan vähimmäisvaatimus faaneina, mikä estää pelaajia voittamasta liian helpoilla käsillä.

Riichi eli japanilainen Mahjong

Riichi-versiosta käytetään myös nimeä Japanilainen Mahjong. Siinä on 136 tiiltä eikä lainkaan bonustiiliä, mutta pisteytys on monimutkainen ja perustuu yaku-kuvioihin sekä dora-lisäpisteisiin. Riichi on erittäin suosittu kilpapelimuoto, ja sitä pelataan paljon myös verkossa.

Amerikkalainen Mahjong

Amerikkalainen versio käyttää 152 tiiltä ja sisältää jokereita, jotka toimivat jokeritiilinä. Voittokädet määritellään vuosittain päivitettävällä sääntökortilla (NMJL), joten peli eroaa selvästi aasialaisista versioista. Sitä pelataan paljon järjestöissä ja kerhoissa etenkin Yhdysvalloissa.

Mahjong Solitaire

Mahjong Solitaire käyttää samaa 144 tiilen kuvastoa, mutta tiilet ladotaan kerroksittaiseksi kuvioksi, josta poistetaan vapaana olevia samanlaisia pareja. Se on yksinpelattava pulmapeli ilman vastustajia tai pisteytystä, ja juuri se on monille se tutuin selaimessa pelattava ”Mahjong”.

Mahjong-strategia: näin pärjäät paremmin

Mahjongissa menestyy, kun oppii lukemaan sekä omaa kättä että vastustajien pelityyliä. Vaikka onnella on osansa, pitkällä aikavälillä taitavat pelaajat voittavat useammin. Seuraavat perusvinkit auttavat alkuun:

1. Opettele pelaamasi version säännöt ja pisteytys. Koska versiot eroavat toisistaan, oikean pistetaulukon tunteminen ohjaa koko strategiaa.
2. Suunnittele käsi jo aloituksessa. Katso aloituskätesi ja päätä, mihin suuntaan rakennat sarjoja, jotta et nosta ja heitä tiiliä sattumanvaraisesti.
3. Seuraa poisheitettyjä tiiliä. Vastustajien hylkäämät tiilet paljastavat, millaista kättä he eivät kerää – ja usein myös mitä he saattavat tarvita.
4. Pelaa puolustavasti tarvittaessa. Jos vaikuttaa siltä, että vastustaja on lähellä voittoa, vältä heittämästä juuri sitä tiiltä, jota hän todennäköisesti odottaa.

Samat periaatteet – kärsivällisyys, todennäköisyyksien arviointi ja vastustajan lukeminen – toistuvat monissa taitopeleissä, kuten backgammonissa ja shakissa.

Yleisimmät virheet Mahjongissa

Aloittelijat tekevät Mahjongissa usein samoja virheitä, jotka on helppo välttää, kun niistä tietää etukäteen. Nämä kompastuskivet toistuvat lähes jokaisella uudella pelaajalla:

• Sääntöjen sekoittaminen eri versioiden välillä. Kiinalaisen, Riichin ja amerikkalaisen version pisteytys ja tiilet eroavat toisistaan, joten yhdessä opittu ei päde suoraan toisessa.
• Nelinpelin ja Solitairen sekoittaminen. Moni luulee osaavansa Mahjongin pelattuaan Solitairea, vaikka varsinaisen pelin säännöt ovat täysin erilaiset.
• Vaarallisten tiilten heittäminen. Tiilen poisheitto ilman vastustajien seuraamista voi lahjoittaa voiton suoraan toiselle pelaajalle.
• Liian kunnianhimoinen käsi. Harvinaisen, korkeapisteisen käden tavoittelu epäonnistuu usein; usein kannattaa tyytyä varmempaan voittokäteen.
• Voiton ennenaikainen ilmoittaminen. Virheellinen Mahjong-huuto johtaa monessa versiossa rangaistukseen, kuten pistemenetykseen tai vuoron menettämiseen.

Kenelle Mahjong sopii?

Mahjong sopii kaikille, jotka pitävät strategisista ja sosiaalisista peleistä, joissa yhdistyvät taito ja pieni määrä onnea. Perussäännöt oppii yhden pelikerran aikana, mutta pisteytyksen ja strategian hallinta tarjoaa syvyyttä vuosiksi, joten peli palkitsee sekä satunnaispelaajan että kilpapelaajan.

Jos etsit rentoa yksinpuuhaa, Mahjong Solitaire on helppo aloittaa selaimessa milloin tahansa. Jos taas haluat sosiaalisen ja kilpailullisen kokemuksen, perinteinen nelinpeli on luontevin valinta – ja monipuolisuutta kaipaava voi tutustua samalla muihinkin lautapelien klassikoihin.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Mitä Mahjong tarkoittaa?

Mahjong on kiinalainen neljän pelaajan tiilipeli, jossa tavoitteena on koota kädestä voittava yhdistelmä eli neljä sarjaa ja yksi pari. Nimi 麻雀 tarkoittaa varpusta.

Mistä Mahjong on peräisin?

Mahjong syntyi 1800-luvun Kiinassa Qing-dynastian aikana, todennäköisesti vanhemmista korttipeleistä kehittyneenä. 1900-luvun alussa se levisi muualle maailmaan ja sai useita alueellisia versioita.

Montako tiiltä Mahjongissa on?

Tiilten määrä riippuu versiosta. Perinteisessä kiinalaisessa pelisarjassa on 144 tiiltä, japanilaisessa Riichissä 136 ja amerikkalaisessa versiossa 152, koska siihen kuuluu myös jokereita.

Onko Mahjong ja Mahjong Solitaire sama peli?

Ei. Mahjong Solitaire on yksinpelattava laattojen yhdistelypuzzle, kun taas perinteinen Mahjong on neljän pelaajan taitopeli. Pelit käyttävät samoja tiiliä, mutta niiden säännöt ovat täysin erilaiset.

Tarvitseeko Mahjongissa taitoa vai onnea?

Molempia. Onni vaikuttaa siihen, mitä tiiliä muuriin osuu, mutta pitkällä aikavälillä taito – kuten vastustajien lukeminen ja käden suunnittelu – ratkaisee, kuka voittaa useimmin.