Videopelit ja koronavirus – missä menee kohtuuden raja?

Suomalaiset tunnetaan varsin sisäänpäin kääntyneenä kansana. Viime aikoina vallinneet, historiallisesti merkittävät kokoontumis- ja liikkumisrajoitukset ovat kuitenkin saattaneet myös ujon maamme asukkaat mökkihöperyyden partaalle. Mikä olisikaan siis avuksi, kun koronavirus jyllää, talous on pysähtynyt ja tulevaisuus näyttää tavallistakin epävarmemmalta?

Kotona pysyttely on johdattanut monen aiempaa tuottavampien ajanvietteiden pariin. Eräs on löytänyt itsensä vatsalihasliikkeitä tekemästä, toinen blackjack säännöt kertaamasta. Vaikka peruskunnon nostatus ja lisätulojen havittelu ovat kumpikin ihailtavia päämääriä, voi fyysistä ja ajatuksellista ponnistelua edellyttävä toiminta käydä nopeasti puuduttavaksi.

Pelit pakokeinona

Kun kaipaa vapautusta omasta stressistä, on luonnollista, ettei itse stressin aiheuttajan ratkaisu ole mielessä päällimmäisenä. Myös stressinhoitoon keskittyvät psykologian ammattilaiset keskittyvät ennemmin sen oireiden hoitoon; itse ongelmien kohtaaminen kun on helpompaa mielentilan tasaannuttua.

Modernissa arkielämässä meditaatio ja hengitysharjoitukset kuitenkin väistyvät vaistomaisempien, dopamiinihakuisten toimintojen tieltä. Tällaisina pidetään etenkin roskaruoan syöntiä, sosiaalisen median selausta sekä – ikävä kyllä – myös videopelien pelaamista. Ongelmia ilmenee, jos henkilö harjoittaa korkeasti dopamiinia tuottavia toimintoja toistuvasti tai useita tunteja päivässä.

Dopamiini on aivojen tapa houkutella meitä toimintaan, joka muinaisaikoina varmisti ihmisen selviytymisen. Kun henkilö söi sokerintäyteisiä ruokia, muuntui tämä lisävarastoksi (rasvaksi) pahan päivän varalle, ja pahaa tarkoittaneen saalistajan torjunta tarkoitti elämän jatkumista. Ei olekaan vaikeaa päätellä, miten tällaisia toimintoja palkitsevat aivot olisivat hyödylliset eläinlajin selviytymisen kannalta.

Yhtä helppoa on myös päätellä, mitä tapahtuu, jos aivot palkitsevat kantajaansa voimakkain, vaistomaisin palkinnoin jatkuvasti. Kun aivot tottuvat videopeleistä tai addiktoivista sovelluksista saamiinsa dopamiiniannoksiin, ei lenkille meno tai kirjan luku onnistukaan yhtä helposti, kuin aiemmin.

Videopelien tarjoama, tosielämästä toisinaan lähes täysin poikkeava maailma on juuri tämän vuoksi erityisen houkutteleva silloin, kun arki tuntuu olevan vain ongelmia ja epävarmuutta täynnä. Monet ongelmat kuitenkin vain pahenevat jäätyään vähälle huomiolle, ja näinä kriittisinä aikoina tärkeää on havaita, milloin pelaaminen muuttuu hetkellisen viihteen sijasta addiktioksi, joka estää uhriaan ratkaisemasta oikeita ongelmiaan.

Addiktion merkit

Oman riippuvuuden tunnistaminen voi toisinaan olla vaikeaa. On tiettyjä kysymyksiä, joihin vastaamalla voi saada osviittaa siihen, onko kyseessä ongelma vaiko vielä vain mieluisa ajanviete.

  • Tunnetko pelaamisen lopettaessa olosi ärtyneeksi tai ahdistuneeksi?
  • Oletko laiminlyönyt työsi, puolisosi tai opintojesi tuoman vastuun pelaamisen vuoksi?
  • Onko eteneminen tavoitteitasi kohti pysähtynyt pelaamisen takia?
  • Vähätteletkö tai pyritkö salaamaan läheisiltäsi, kuinka paljon olet pelannut?

’Kyllä’-vastaus jo vain yhteen näistä kysymyksistä voi olla merkki siitä, että pelaamista olisi syytä rajoittaa – oman hyvinvointisi vuoksi. Peliongelman diagnosointi on kuitenkin hankalaa, sillä esimerkiksi casino netti ja moninpelit tuovat kumpikin omat etunsa ja, liiallisuuksiin vietyinä, omat haittansa. Nettikasinoiden tuoma rahavirta estää helposti haittapuolien näkemisen, kun taas online-peli voi muuntua addiktoituneen mielessä vain tavaksi pitää yhteyttä ystäviin, joita ei muuten – etenkään kriisin aikana – ehkä näkisi.

Jos havaitset kerta toisensa jälkeen, että kaverit ovat poistuneet serveriltä jo tunteja sitten ja pelaaminen jatkuu aamumyöhään, ei kyseessä enää ole vain hauska ajanviete. Ammattipelaajia lukuun ottamatta muita odottaa viikkojen tai kuukausien peluun ja sitä eittämättä seuranneen kyllästymisen jälkeen ikävä totuus: pelaamisesta ei jäänyt mitään oikeaa jäljelle. Pelissä saadut XP:t eivät oikeasti tehneet taidokkaammaksi tai vahvemmaksi, vaan käsipainot olohuoneen nurkassa ovat yhä pölyiset.

Mikä on siis avuksi, kun peleistä on tullut jo muuta elämää haittaava addiktio?

Eroon riippuvuudesta

Huumausaineet poislukien useimpien riippuvuuksien hoito onnistuu kaikista tehokkaimmin kotikonstein. Keskeisintä on dopamiinia korkeasti tuottavien, mutta oikealle elämälle hyödyttömien toimintojen asteittainen vähentäminen. Näin arkisista velvoitteista tulee jälleen nautinnollisia ja kiinnostavia – ehkäpä vieläkin enemmän, kuin ne olivat ennen riippuvuutta. Tavoitteessa apuna voivat olla muun muassa seuraavat askeleet:

  • Tarkkaile itseäsi kuin ulkopuolista videopeli-/elokuvahahmoa: Mikä olisi kaikista optimaalisin ja produktiivisin teko, jonka voisit tehdä juuri nyt?
  • Muovaa tavoitteesi, kuin videopelihahmolle: Millainen on ideaali ’sinä’? Millä toimilla pääset tavoitteisiisi/Mitkä toimet kerryttävät mitäkin ”XP:tä”? Jaksota toimet mieluiten päivittäisiin, pieniin osiin, koska tällöin tavoite pysyy hyvin mielessä mutta sen edellyttämä toiminta ei ole liian vaativaa.
  • Hyödynnä videopelejä palkitsemiskeinona: Päivälle asettamiesi tavoitteiden onnistuneen toteutuksen jälkeen voit pelata muutaman tunnin pelejä ilman toistuvaa syyllisyyden tai stressin tunnetta.
  • Muovaa ympäristösi miellyttäväksi: Kuka tahansa tahtoo paeta todellisuutta, joka on epämiellyttävä, täynnä turhia härpäkkeitä ja vain lisää sotkuisuudellaan elämän kaaottisuuden tuntua. Siispä aloita kotisi siistimisestä ja poista ympäriltä tavarat, joita et käytä.
  • Jaa toimet pieniin osiin: Addiktiosta poispääsyn alkuvaiheessa voit kokea pakkomielteistä tarvetta pelata uudelleen. Sano siis itsellesi, että odotat vielä 10 minuuttia, ja toista tätä ajan kuluttua halutessasi uudelleen, kunnes koet voivasi pelata ilman syyllisyyden tunnetta.

Suositeltavaa on, että käytät tämän ajan produktiivisesti vaikkapa opintojen, parisuhteen ja työn eduksi, tai vain sinua kiinnostavan aiheen tutkimiseen/uuden taidon oppimiseen. Jaottamisesta on hyötyä myös tässä; jos kerrot itsellesi, että kirjoitat tutkielmaa vain 100 sanaa, on kirjoittamisen aloittaminen (ja näin myös jatkaminen) paljon helpompaa.

Tasapaino ennen kaikkea

Aktiivipelaajana on helppoa ajatella, että tuon rakkaan harrastuksen rajoittaminen johtaisi auttamattomaan tylsyyteen ja kurjuuteen. Totuus kuitenkin on, että addiktion kohdetta alkaa inhota nopeasti, kun löytää itsensä sen aiheuttamasta kuilusta. Meistä tuskin kukaan tahtoo havahtua kuukausien tai vuosien päästä siihen, ettei ole edennyt elämässään haluamallaan tavalla, vaan käyttänyt päiväkausia riippuvuutensa ruokkimiseen.

Videopelit eivät itsessään ole paha asia. Niiden tuotanto työllistää uskomattoman määrän ihmisiä ja ne tarjoavat mahdollisuuden rikastumiseen niille, joita perinteinen urheilu, sijoittaminen tai yrityksen perustaminen eivät kiinnosta. E-urheilu onkin ollut merkittävässä asemassa niin kilpailun tasa-arvoistamisessa kuin myös teknologian kehityksessä; edellyttäväthän uutuuspelit (etenkin Open World -pelit, kuten pitkään odotettu Cyberpunk 2077) tietokoneilta aina vain enemmän.

Siispä videopeleissä, kuten kaikessa muussakin elämisessä, tulee muistaa tasapaino. Sen edellytykset (aika, raha) eivät saa ylittää sen tarjoamia etuja (kielitaito, suhteet). Toisin kuin moni addiktion vallassa oleva ehkä luulisi, ei pelejä tarvitse pelata päänsärkyyn ja silmien ärtymiseen saakka. Koska pelit on laadittu tarkoituksella paljon dopamiinia tuottaviksi, voi peliaikaa rajoittamalla myös tehostaa niistä saatavaa nautintoa. Neuvoja noudattamalla voit siis hyödyntää rajoitteiden tuoman lisäajan samalla, kun moni muu ei ehkä edes huomaa viettävänsä tuntikausia puhelimen tai television parissa. Etumatkasta ei ole koskaan haittaa, etenkään kun kyseessä on kisa niin muita kilpailuyhteiskunnan jäseniä

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Action-kamerat alk. 69,95€