Joona Sotalan voitto ei ole voitto ainoastaan häntä seuraaville, vaan koko yhteiskunnalle

Elektronisen urheilun tähdet ovat aivan samalla viivalla muiden urheilijoiden kanssa ja ansaitsevat valokeilansa, kirjoittaa liiton puheenjohtaja Joonas Kapiainen.

Nyt se sitten tapahtui, suomalainen e-urheilun ammattilainen voitti aivan kaiken. StarCraft II -pelin World Championship Series -lopputurnauksen finaali Anaheimissa päättyi Joona “Serral” Sotalan kultajuhliin.

Sotala WCS-turnauksen finaalin jälkeen

Tänne päästääkseen hänen piti ensin pärjätä hyvin ja kerryttää sijoituspisteitä neljässä World Championship Series -osaturnauksessa ympäri maailman. Hän voitti ne kaikki. Lisäksi kesällä pelattiin GSL vs the World -turnaus, johon osallistuivat myös kaikki Etelä-Korealaiset huiput. Joona oli puolivälierien jälkeen ainoa ei-korealainen jäljellä ja voitti lopulta turnauksen. WCS -lopputurnaus kuitenkin toimi vuoden ehdottomana huipentumana ja sen voittaminen on merkittävä saavutus kenelle tahansa. Vertailukohtaa koko vuoden menestykselle muun urheilun puolelta on vaikea hakea, lähimmäksi ehkä osuu tenniksen grand slam. Kukaan ei kuitenkaan ole menestynyt vastaavalla tavalla samassa ajassa, kuin Sotala.

StarCraft II on kiistatta maailman vaativin reaaliaikainen elektronisen urheilun strategiapeli, eikä yksikään yllämainitusta turnausvoitoista ole tullut helpolla. Menestys on vaatinut tuhansien tuntien harjoittelua, kovaa työtä, vastustajien opiskelua ja analysointia, hienomotorista, fyysistä ja psyykkistä valmistautumista, kokonaisuudessaan tiukkaa elämänhallintaa. Menestyneen StarCraft II -pelaajan ominaisuuksista ehkä arvostetuin on kyky suorittaa montaa asiaa samanaikaisesti läpi ottelun. Loppua kohden pelin tahti kiihtyy, yksiköiden määrä lisääntyy ja virheiden mahdollisuus moninkertaistuu. Ottelu areenalla kymmenien tuhansien silmäparien edessä vaatii lisäksi vielä aivan erilaisia kyvykkyyksiä kuin kotioloissa. Turnauspelit ja sitä kautta kertyvät kokemukset ovat nekin osa harjoittelua.

Sotala vuonna 2015 IESF:n MM-kisoissa

Yhteiskunnallisesti näistä tapahtumista on edelleen osittain haastavaa kertoa suomalaisille. Keskustelu ajautuu usein kilpailemisen kannalta epäolennaisuuksiin. Jonkun mielestä pelaaminen on ajanhukkaa, toinen kyseenalaistaa pelaamisen ja urheilun yhteenkuuluvuuden. Kolmas ihmettelee, miksi kansallinen julkisen palvelun viestintäyhtiö luo tällaista sisältöä.

Tahallisesti tai tahattomasti vähätellään sellaista, mikä on niin monelle lapselle, nuorelle ja nykyisin myös vanhemmalle tapa viettää aikaa, löytää ystäviä, seurata, osallistua, kilpailla, kehittyä ja ennen kaikkea pitää hauskaa. Onko aina helpompi leimata ja tuomita kuin kysyä ja ymmärtää? YLE uutisoi teksti-tv:ssä Lasse Urpalaisen Suomen eniten ansaitsevaksi urheilijaksi vuonna 2017, maikkari ei vielä uskaltanut vaan käytti samassa otsikossa toista nimeä. Toimikoon se esimerkkinä siitä, miten asenteet hiljalleen muuttuvat.

Kelkka kansan keskuudessa kääntyy ilmeisimmin parhaiten menestystarinoista, jotka nostavat nimiä pinnalle. Kaiken kaikkiaan näyttäisi siltä, että vuosi 2018 muodostuu suomalaisittain parhaaksi elektronisen urheilun kaudeksi tällä vuosikymmenellä, ainakin toistaiseksi. Vierailin aiemmin syksyllä Tasavallan presidentin kansliassa puhumassa elektronisen urheilun menestyjistä ja toivon, että Urheilugaalassakin nähtäisiin yhä enemmän e-urheilun tähtiä. He ovat aivan samalla viivalla muiden urheilijoiden kanssa ja ansaitsevat valokeilansa. Tarvitsimme esikuvia ja niitä olemme saaneet.

Kaikessa urheilussa on tärkeää puhua yhteisöllisyyden merkityksestä. Pelaajat oppivat paljon toisiltaan, mutta tukea tarvitaan myös muilta elämän osa-alueilta. Jokaiselle on tärkeää tulla hyväksytyksi, saada arvostusta ja kokea vastavuoroisuutta. Vaikkei pelaajasta ikinä tulisikaan huippua, ei se tee hänen tarpeistaan tai kiinnostuksensa kohteista yhtään vähempiarvoisia. Tuskinpa Joonakaan olisi poistunut näistä turnauksista voittajana tai ylipäätään edes pelannut niissä ilman vanhempiansa ja veljeänsä jotka ovat olleet kiinnostuneita, antaneet eväät, tuen ja mahdollisuuden harrastamiseen ja kilpailemiseen.

Lopuksi on pakko todeta, että melkeinpä parasta tapahtuneessa on mielestäni myös se, että Etelä-Korealaiset on onnistuttu kaatamaan. Heille StarCraft II ja sen edeltäjä ovat kansallispelejä ja kilpapelaamisen ammattilaisia pidetään kansallisesti täsmälleen yhtä suuressa arvossa kuin muun urheilun tähtiä, artisteja tai taitelijoita. Kaikki merkittävät StarCraft -turnaukset ovat viimeisen 20 vuoden ajalta päättyneet korealaisjuhliin, mutta enää se ei ole niin. Koko maailman silmissä sinivalkoinen, suomalainen Joona “Serral” Sotala on nyt uusi ykkönen.


Kirjoittaja on Suomen elektronisen urheilun liiton puheenjohtaja. Seuraa kirjoittajaa Twitterissä.

Kuva1: StarCraft Esports, Twitter
Kuva 2: SEUL ry
Video: WCS Signature Series

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Action-kamerat alk. 69,95€